Varaathan mulle kattohuoneiston sun viereen? ♥

Tänään mulle yks rakkaimmista ihmisistä täyttäis 20 vuotta, onnea Mikko ♥
"Kuljet sielä kai onnen tiellä, jäivät mulle muistot ikuiset, ne mua kantaa"
Mikon kuolemasta tulee ens kuus 3 vuotta, jotenki aika menny nopiaa mut toisaalta hitaasti, joka päivä Mikko on mun mieles ja se ajatus miten asiat olis nyt jos se olis vielä täällä:
"Olisinko käyny kauppiksen loppuun?" Kyllä.
"Asuttaisko jopa kämppiksinä Mikon kans?"
"Olisinko onnellisempi kun nyt?"
"Tulisko Sonja ja Mikko toimeen?"
"Tai Mikko ja Vili?"
jne.

Me silloin ystävystyttiin aivan sikanopeeta ja aina oli ihan helvetin hauskaa keskenään ja nautin joka sekunnista sen apianan seuras :)
Täs on yks legendaarinen keskustelu kun käveltiin mun kämpille ja Mikko oli tulos mun työ:

Mikko: "Ooksä ikinä miettiny miten kuuromykät elää?"
Mimosa: "No voi kuule olla aika vaikiaa se eläminen"
Mikko: " Niin mut aattele ne ei näe eikä kuule mitään,ne ei varmaan tiedä tästä maailmasta mitään"
Mimosa: Tuskin ne osaa ees kävellä,ois oikeesti kamalaa olla sellanen.."
Mikko: "Ei ne osaa ees varmaan puhua"Henni: "Te varmaan tarkotatte kuurosokeita.."

 Mikko oli niin hyvä kuuntelija, silloin kun mulla oli ongelmii entisen poikaystävän kans niin Mikko kuunteli ja autto mielellään. Ja tuo tatuointi jonka otin vuosi sitten Mikon kunniaks herätti silloin paljon kohua mut en oo katunu vielä yhtään kun sen otin! Kyllä tämä vieläkin on vaikiaa, suru on helpottanu mut tuska ei koskaan katoa :/